Ositus
Ositus on toimi, jossa puretaan puolisoiden aviovarallisuusjärjestelmä eli toteutetaan käytännössä puolisoiden välinen avio-oikeus. Ositusta ei suoriteta, jos aviopuolisoilla ei ole ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tällöin toimitetaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin puoliso saa oman omaisuutensa. Lisäksi molemmissa tapauksissa tarpeen tullen jaetaan yhteinen eli puolisoiden yhteisomistuksessa ollut omaisuus.
Osituksen osapuolia ovat avioerotapauksessa puolisot ja kuolemantapauksessa leski sekä ensin kuolleen puolison oikeudenomistajat. Osituksen osapuolilla on oikeus vaatia ositusta. Oikeus vaatia ositusta ei vanhene.
Ositusperuste syntyy, kun avioeroasia tulee vireille käräjäoikeudessa tai kun puoliso kuolee. Ositusperuste määrittelee sen omaisuuden, joka kuuluu osituksen piiriin. Omaisuus, joka on saatu ositusperusteen syntymisen jälkeen, ei kuulu ositettavan omaisuuden piiriin. Osituksen piiriin kuuluu omaisuus, joka puolisoilla oli ositusperusteen syntyessä, sekä tällaisen omaisuuden tilalle tullut omaisuus ja tällaisen omaisuuden tuotto
Ositus on määrämuotoinen oikeustoimi, eli avioliittolaki määrittelee osituksen sisällön ja muodon. Ositus voidaan tehdä sopimusosituksena, jolloin osapuolet sopivat osituksen sisällöstä ja laativat osituksesta sopimuksen, tai toimitusosituksena, jolloin käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja suorittaa osituksen. Suurien asiamies- ja oikeudenkäyntikulujen vuoksi on sopimusositus suositeltava, koska pesänjakajana toimiva asianajaja tai muu lakimies on oikeutettu veloittamaan osapuolia toimitusositukseen käyttämästään työajasta.
Sopimusositus tehdään puolisoiden haluamalla tavalla eli puolisot ovat yhteisymmärryksessä sopineet mitä kumpikin pitää tai saa osituksessa. Osituksesta laaditaan kirjallinen sopimus, jonka puolisot allekirjoittavat kahden esteettömän todistajan todistessa lisäksi asiakirjan oikeaksi.